tiistai 15. huhtikuuta 2014

Toinen viikko harjoittelua alkaa
Työssäoppimassa olen monesti ihaillut kaupan sisustusta. Värit ovat tummat ja valot ovat silmälle armolliset toisin kuin suomalaisissa ostoskeskuksissa on tapana. Musiikki on miellyttävää ja tunnistankin heti joukosta lempiartistejani. Ruotsissa joutuu myös maksamaan tekijänoikeusmaksua jos soittaa kaupassa musiikkia, silti se luo mukavaa tunnelmaa kauppaan ja tulee itsellekkin kivempi fiilis olla töissä. Jokainen asia kaupassa on sen verran ihailua herättävä, että se tekisi mieli ostaa.
Vasta nyt olen huomannut miten vaasi on puolet kukasta. Vaikka kukka itsessään olisi ihan kiva tulee siitä ihan mieletön sisustusartikkeli upean vaasin kanssa. Ja toisin päin.
Omistajapariskunta on painottanut minulle, miten yksityiskohdilla on väliä. Kaikki on viimeisen päälle, hintalapuista lähtien. Kukkakaupassa käynti on elämys. Esillepano kukkakaupassa on mielenkiintoa ja ostohaluja herättävä. Tutkittavaa on paljon. Silti on helppo löytää etsimänsä.
Kukkakimppuja ja istutuksia olen saanut harjoitella paljon erilaisia. Aiheena on mikäpä muukaan kuin pääsiäinen. Höyheniä on joka paikassa. Ruotsissa värikkyys myy eri tavalla kuin Suomessa.

Paljon olen saanut jo oppia ja nähdä täällä.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Morsiussidontaa ja pajunpujontaa

Tähän viikkoon on mahtunut hyvin monenlaista, mutta mielenkiintoisimpina ovat jääneet mieleen koululla vietetty päivä aluksi opetusta hieman seuraten ja sitten myös itse tekemään päästen. Oppitunnin aineena oli Desingorienteriertes Gestalten - Inspiration Modedesign. Tämä sisältyi paikallisten floristimestariopiskelijoiden lähestyvään näyttötutkintoon. Mekin työskentelimme tämän aineen parissa, mutta emme ihan niin laajasti kuin paikalliset opiskelijat. Mutta tehtävänä oli valita netistä hääpuku, piirtää siitä luonnos paperille ja tehdä pukuun sopiva morsiuskimppu. Teimme kimpputekniikalla ja sienitekniikalla morsiuskimput käyttäen paljon luonnonmateriaaleja joita keräsimme koulun pihapiiristä. Saimme myös hyviä vinkkejä, opetusta aineen opettajalta.




 Toinen mielenkiintoinen ja mieleenpainunut asia tällä viikolla oli korin ja amppelin punonta saksalaisella maaseudulla paikassa Fotogärtnerei Friedrich Strauss (Au in der Hallertau). Kyseisessä paikassa kuvataan aikakausilehtiin kukkia, asetelmia, kimppuja erilaisissa ympäristöissä sekä kukka-aiheisia seinäkalentereita. Alueelta löytyi terasseja, taloja joita pystytään kääntelemään eri suuntiin kuvaustilanteiden, valon tarpeen mukaan.

Saimme opetusta pajun punontaan paikalliselta yrittäjältä, joka järjestää tälläisiä kursseja, mutta myös koristelee erilaisia tiloja ja tapahtumia.

Punoimme siis pajusta korit, joihin laitettiin erilaisia kukkia ja ne kuvattiin samantien yrityksen toimesta. Ties vaikka päätyvät johonkin lehteen täällä Saksan maalla. Toisena työnä teimme amppelit, joka oli tämän Fotogärtnerein tilaus johonkin heidän kuvaukseensa. Amppelit jäivät nyt odottamaan kuvausta ja mahdollisesti myöhemmin saamme ne itsellemme.




Nuo punomamme korit saimme myös itsellemme, mutta nyt haasteena niiden tuominen Suomeen lentokoneella. Jos päädymme jättämään ne tänne, niin saamme ainakin ammattilaiskuvaajien ottamat kuvat niistä itsellemme.

Kävimme myös tutustumassa kahteen Müncheniläiseen kukkakauppaan, joissa aloitamme ensi viikolla harjoittelut. Jännittävää.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Tukholmaa!!!

Viikonloppu meni aurinkoisissa merkeissä. Kävin katselemassa cityä, mutta samalla tutustuin myös ranskalaiseen perheeseen. Kukka-aiheeseen palatakseni hekin olivat käyneet ruotsalaisessa kukkakaupassa. He olivat ilmeisen näreissään kun ”kukat rutataan paperiin niin ettei niitä edes näe”. Huvitti kulttuurierot.
Maanantaina aloitin työharjoitteluni kukkakaupassa. Floristkompaniet on todella hieno kukkakauppa. Olen otettu miten ystävällisiä kaikki ovat olleet ja miten kivasti minua on neuvottu. Eilen tutustuin paikkoihin ja tein kimppuja. Tänään pääsin mukaan hotellille koristelemaan ja vielä istuttamaan pihalle kukkia. Koristelimme myös pihan syreenin höyhenillä. Kauppa päivittää instagrammiin kuvia joka päivä joten kannaattaa käydä katselemassa! :)

Olen myös himoinnut vahakukkaa ruukussa ja eukalyptuspuuta, mutta molemmat ovat kai hieman haastavia ja varisevat jos niitä ei muista pitää kosteana. En siis haaveile niistä enää :)
Innolla odotan taas uutta päivää!

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Internationale Weihenstephaner Modultage 2014 - Freising Deutschland

Nyt on sitten ensimmäisen viikko Saksan maalla takana ja se kului Freisingissä olevassa alan koulussa, jolla hienolta kuulostava nimi Staatliche Fachschule für Blumenkunst Weihenstephan ja koululla olon teemana Dimension: Colour / Dimension der Farbe. Tämä oli siis kansainvälinen moduuli (kurssi) johon osallistui meitä ulkomaalaisia Venäjältä, Italiasta, Hollannista ja me Suomesta. Suurimman ryhmän muodostivat italialaiset ja italian kielen kuunteleminen tuli tutuksi, sitä sen suuremmin ymmärtämättä :-). Kielten sekamelska oli muutenkin runsas, yhdellä jos toisella meni kielet sekaisin ja siinä sitten puhuttiin sujuvasti saksaa ja englantia sekaisin ja monesti meillä kaikilla tuli myös oman kielen sanoja joukkoon. Mutta ymmärsimme toisiamme loppupeleissä ihan hyvin. Ja tilannettahan helpotti kaikki materiaalit minkä parissa työskentelimme. Meidän ulkomaalaisten lisäksi moduulissa oli mukana koulun omia opiskelijoita (jo floristiksi valmistuneita ja nyt floristimestareiksi opiskelevia) sekä koulun opettajia, jotka vetivät kurssin.

Kurssi koostui erilaisista teemoista ja sen aloitti maanantaina osuus "Experimental work with colours". Tämän osuuden veti saksalainen taiteilija Sabine Schall. Pääsimme siis näyttämään taiteelliset lahjakkuutemme ja itselleni se tuotti aluksi pientä ahdistusta, mutta kun vauhtiin pääsi niin osoittautui mukavaksi puuhaksi ja ihan ok juttuja tuli maalattua.

Tiistaina pääsimme uuden teeman pariin joka oli "Working with colour and plant material". Tässä työskentelimme päävärien punainen, keltainen ja sininen parissa ja teemana tehdä esillepano koululta löytyvistä esineistä (esineinä sai käyttää kaikkea mahdollista mitä vaan löytyi koulun kätköistä). Ryhmälläni oli värinä keltainen ja kukkana keltainen esikko ja lopputulos seuraavanlainen:



Seuraavana päivänä jatkui työskentely muiden päävärien kanssa ja mielenkiintoisimmaksi osoittautui ruohon vihreä. Siinä pääsi todellakin vihreään tutustumaan kunnolla, koska päivän maalauprojektin jälkeen vihreää maalia löytyi vaatteita ja kenkiä myöten, mutta oli se sen arvoista. Harvoin sitä pääsee maalaamaan 10 metriä pitkälle paksulle paperille joka levitetty nurmikolle. Maalausvälineinä pensseleiden lisäksi omat kämmenet ja jalkapohjat.



Pääsimme myös rautalangasta vääntelemään erilaisia juttuja yhdistettynä eri väreihin. Lisähaasteen tähän toi se, että ei itse saanut valita rautalangan paksuutta, tekniikkaa millä teet, värejä joita käytät tai maalaustekniikkaa vaan kaikki arvottiin nostamalla ne korteista ja kortin paljastamalla tekniikalla, rautalangan paksuudella, väreille alettiin tehdä omaa työtä. Muuten työtä ei sitten ollutkaan määritelty eli monenlaisia valmiita töitä syntyi.

Tämän kurssin päätti perjantaina iltapäivällä alkanut ja maanantai iltaan kestävä näyttely "Dimension: Colour", joka muodostuu kokonaisuudessaan tekemistämme töistä.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen viikko ja erilaisia ideoita syntyi maalaamisen, rautalangasta tekemisen, esillepanojen suhteen.

Nyt vietämme 3 ansaittua vapaapäivää ja sitten uusi viikko ja uudet jutut. Tähän loppuu  voisi sanoa mitä italian kielestä ja italialaisilta on opittu tämän viiden päivän aikana: "Pasta with pasta"
 
 

Tänään tehdään munakuppi

Norrköping alkoi tuntua jo kotoisalle paikalle. Tuli vierailtua museoissa ja sieltä löysinkin workshopin jossa tehtiin rautalangasta pääsiäismunalle kuppi. Kuulostaa hassulle, mutta itseasiassa tekniikka oli hauska ja katselin rautalankakirjaa. Sieltä löytyi rautalangasta tehtyjä konstruktiopohjia erilaisia ja haudalle tarkoitettuja kukkatukia, hedelmäkulhoja yms. Näistä voisi tehdä myös fiinin hintalapputelineen kauppaan jos haluaisi. Kaikki oli toteutettu samalla tekniikalla. Innostuin aiheesta kovin. 
Perjantaina piti kertoa hieman omasta koulusta ja eroavaisuuksista ruotsalaiseen sidontaan. Piti myös sitoa kimppu nähtäväksi. 
Hauskaa on se että olen itse vielä niin aloittelija tässä hommassa, että eri juttujen näkeminen avasi jo silmiäni aika paljon. Hollantilaisten kanssa keskustelin ja he olivat esimerkiksi käyttäneet aika paljon ruokaa kimppuja tehdessä; spagettia keitettynä (jämähtää muotoon), haarukoita, maalanneet gerberan terälehtiä kaikki eri väreillä yms. Mahdollisuudet ovat todella rajattomat. 
Tuntui myös että kimpuissa käytettiin todella paljon kukkia kokonaisuudessaan, sipulista lähtien. Se oli kaunista. 
Hautalaitteet Ruotsissa ovat mielenkiintoisia. Hautakimppuun he nimittäin käyttävät rautalankaa.  He rullaavat rautalanka rullalla kukat yhteen aina muutaman kerrallaan kimppuun kiinni, jotta se on helppo laskea alas jos esimerkiksi asiakas tulee. He myös langoittavat näkyvästikkin kaikki kukat, jotka nousevat hautakimpussa ylöspäin muotoa ylläpitäen. Opettaja kertoi että ennen vanhaan tämä toteutettiin rautalangalla jopa väkisin rikkomalla kukan varsi jotta kimpun muoto säilyisi. Hollantilaisetkin kokivat tämän joka kukan langoittamisen oudoksi. Opettaja tosin puhui, että hautakahvaan on olemassa heillä toimiva pahvi-ratkaisu, joka ei pehmene liikaa vaan kestää hautajaisten yli. Koulussa tosin käytettiin vain muovisia kahvoja sillä ne ovat opetuskäyttöön ekologisempia. 

Hauska huomata kuinka ystävällisesti koulussa meidät otettiin vastaan. Perjantaina pari oppilasta kutsui meidät vielä jätskille vuosikymmeniä vanhalle kioskille, jossa jäätelöä sai jonottaa 10min, mutta se oli myös sen arvoista :)
Sen jälkeen otinkin junan kohti Tukholmaa. Viikonloppu on alkanu mukavasti Gamla stadenia kierrellen ja Söderlundin "monkey mountainille" piti kiivetä. Sieltä on huimat näkymät yli Tukholman. :)

 

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Kuukausi pakettiin ja rusetti päälle

Olen kirjoittanut nyt tätä viimeistä blogitekstiä kohta viikon ja aloittanut alusta liian monta kertaa. Halusin selventää sitä mitä olen kuukauden aikana saanut tehdä, mitä olen oppinut ja mitä uutta ja erilaista olen matkallani nähnyt... Olen loputtoman utelias ja seikkailunhaluinen tapaus ja tämä kuukausi osoitti mulle hyvin kyllä sen, ettei aina todellakaan tarvitse lähteä kauas saadakseen kokemuksia jotka vaikuttavat syvästi ja heittävät ajatukset ihan uusille urille. Matkani oli mahtava, avasi silmäni monella tapaa, antoi uutta intoa ja ideoita ja toisaalta nosti arvoonsa monia "kotoisia" tapoja ja käytäntöjä, en mä tiedä  mitä enempää olisin voinut toivoa?! :)

Tuntuu mahdottomalta sanallisesti kertoa kaikkea oleellista ja hiukan sen sivustakin, joten lataan nyt tähän täyslaidallisen kuvamateriaalia pienin kommentein. Töitä muiden ja mun tekeminä, pakkaustapaa ja niin edes päin.... kaikenlaista matkan varrelta.

Kärsästä saparoon, vai kuinka sitä suomeksi kutsutaan?! Koululla oli talven teemana ollut materiaalin mahdollisimman täysivaltainen hyödyntäminen ja opiskelijat olivat teemasta aivan aiheestakin innoissaan... sienen peittämistä pätkityillä kukanvarsilla tai leikkotulppaaneista jääneillä sipuleilla, kokonaisten sipulikukkien hyödyntämistä, kierätystä ja uudelleenkäyttöä. Samaa ajatusmaailmaa näin ilokseni myös kaupalla, käytetty ei automaattisesti ollut roskaa ja ajatus päti niin elävään kuin elottomaankin materiaaliin. Lisää tätä meille :)
Suunnitelmallisuutta, suunnitelmallisuutta! Koulussa oppilaat aloittivat aina kaikkien annettujen tehtävien toteuttamisen tarttumalla kynään ja paperiin...




 
 Ruotsalaista kukkapakettia ei kuristeta hirttosilmukalla, ei ainakaan Himmelstalund gymnasietissa eikä Floristkompanietissa. Kolmikerroksisen paperin sisäpuoli on vahattu kosteudenkestäväksi; leikkokukat sumutettiin ennen pakkausta ja paketti piti kosteuden. Keskimmäinen kerros puolestaan teki sanomalehden tarpeettomaksi. Kovilla pakkasilla sitten hieman lisäsuojaa. Kaunis paketti KYLMÄSSÄ POHJOLASSA ei siis ole mahdottomuus... vaan tahtokysymys ;)

Valmiisiin kimppuihin laitettiin aina kääreet. Sellofaanin lisänä käytettiin useimmiten ruskeaa vahapaperia, mutta kääreissä käytettiin myös esimerkiksi vanhojen kirjojen ja nuottivihkojen sivuja. Kirjansivuilla ja nuoteilla käärittiin peittoon myös ruukkukasvien ruukkuja. Nättiä sanon minä!

 


 Kääreen merkityksen ymmärtänee kun katselee valmiskimppua kääreettä. Paketti todella oli puoli kimppua... Sidoskohta oli kimpuissa usein hyvinkin alhaalla, varret pyrittiin säilyttämään (matalat kimput olisivat meikäläisittäin olleet vähintään puolikorkeita), kukat aseteltiin melko samalle tasolle kimpussa ja vihreitä käytettiin hyvin vähän. Kukkien valinnan suhteen oltiin melko huolettomia, valinta kävi kuin lapsilla irtokarkkihyllyllä. Lopputulos oli yleensä sellainen ketokimpun omainen, vapaa ja huoleton :) Oman ajatuksen venyttäminen sen suhteen mitä on hieno tai hyvä tai hyväksyttävä kimppu oli mulle ehkä koko matkan korkein aita ylitettäväksi. Kauan ne kaikki näytti vaan ja aivan kukikkailta saunavihdoilta....








  Ruotsissa surukukat viedään paikoilleen kirkkoon jo ennen hautajaisten alkua, käytännössä aina lähettipalveluiden toimesta. Nämä korkeat versiot olivatkin todella epävakaita kannettavia! Seppeleitä käytetään myös paljon. Ruotsalaisessa seppeleessä vain valitettavan usein itse seppele lähes peittyy kukituksen alle...  ja tavallisesti nauha vielä laitetaan ikäänkuin roikkumaan seppeleen alalaidasta. Kuvan mustanauhainen seppele on ruotsalaisessa seppelekulttuurissa niukasti ja melko pienellä ryhmällä kukitetun seppeltyypin edustaja. Ympärikukitetut seppeleet ovat Johanin käsialaa ja muut työt itseasiassa yhden suomalaisen harjoittelijan tekeleitä ;) Oli ilo päästä treenaamaan paikallista surusidontaa niinkin paljon.









 
Floristkompaniet toimittaa viikkokukkia monille asiakkailleen lähiympäristössä, mukana on niin liikkeitä, toimistoja kuin hotellejakin. Suurimmalle osalle asiakkaista kukat lähtevät matkaan maljakon kera. Asiakkaalle toimitetaan siis maanantaina esillelaittovalmis paketti ja samalla korjataan aiemman viikon maljakko kukkineen pois. Käytännössä aina viikkokukat asetellaan vapaasti veteen ja hyvin paljon käytetään erilaisia risuja ja oksia tukena (koivua, mustikkaa, norjanangervoa, kirsikkaa, onnenpensasta, magnoliaa...) Myös niille asiakkaille jotka eivät maljakkoa tarvinneet kasattiin yleensä puntti ilman sidoksia joka kiedottiin silkkipaperiin. Vanhat kukat palautuivat kaupalle seuraavan viikon alussa ja osa päätyi uusiokäyttöön; oksat ja risut, viburnumit ja ornithogalumit saatettiin hyvin käyttää tulevissa viikon töissä. Tässä nousi taas esiin tuo ajatus siitä että kerran käytetty ei aina ole vanhaa....








Rakenteiden tekemisestä ja muodon hallintaa harjoittavista tehtävistä tuntui muodostuvan teema mun jaksolle kaupalla. Iso sydän siitä kaupan väelle! Toki tein esimerkiksi valmiskimppuja ja surusidontaa, mutta ison osan ajasta sain tehdä tuottamattomia, aikalailla suuriakin projekteja, sellaisia joita ei varmaankaan kovin usein harjoittelija pääse toteuttamaan harjoittelupaikoissaan, töitä jotka usein päätyivät kauppaan osaksi esillepanoa tai somistusta. Monet olivat näennäisesti aika yksinkertaisia tehtävänantoja; paperille piirretyn muodon toteuttamista niin kuivista hortensioista että katse sai ne varisemaan tomuna lattialle... katosta roikkumaan viritetyn kranssin kukitusta... Lolan näyttelytyön rakenteen uudelleenkukittamista... morsiuskruunun rakentamista... Johanin näyttelytyön rakenteiden kasaamista... ruusupalloja... useammin kuin kerran seisoin keskeneräisen työn äärellä ja mietin että tässä tämä kompa ja työn opetus siis oli. Näitä tehdessä sain parhaat vinkit, opit, ahaaelämykset ja opettavaisimmat keskustelut ja arvioinnit taitavien kanssa :)









 OLI SE VAAN NIIN JÄRJETTÖMÄN HYVÄ KOKEMUS <3


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kauas ei aina ole pitkä matka

Alunperin suunnitelmissani oli lähteä kansainväliseen työharjoitteluun Belgiaan yhdessä koulutoverini kanssa. Tämän suunnitelman kariutuesa päädyin lopulta "vanhaan ja tuttuun" Ruotsiin. Lähinnä paikanvalinnan ratkaisi mahdollisuus pakottaa itseni tilanteeseen jossa joudun kehittämään piileviä ruotsin kielen kykyjäni, turkulaisena niille olisi oikeasti käyttöä! Lisäksi tiesin että tulisin todella nauttimaan ajastani kaupungissa, josta on (kiitos siellä asuvien ystävieni suosiollisen avustuksen) tullut yksi suurimmista suosikeistani... voin suositella kaikille kaupunkilomaa harkitseville, varsinkin kesäaikaan! Hieman ennen matkan alkua mieleen hiipi kuitenkin pieni epäilys; olisiko sittenkin pitänyt lähteä jonnekin kauemmas?! Jotta näkisi vähän enemmän.

MITÄ VIELÄ!

Ensimmäinen viikko harjoittelupaikassa osoitti tuon epäilyksen aivan naurettavaksi. Olo on välillä ollut kuin Marsiin matkanneella. Ihmeellistä, kiinnostavaa, outoa, epäilyttävää ja innostavaa suloisena sekamelskana. Perustutkinto-opiskelijana olen viimeiset puolitoista vuotta keskittynyt otsa rypyssä perusasioiden opiskeluun ja "oikeiden" tekniikoiden ja "oikeanlaisen" tyylikielen pilkuntarkkaan toteuttamiseen ja hallitsemiseen.Välillä niin tiukasti, että joinakin päivinä koko floristiikka on tuntunut vain todella kapea-alaiselta, pikkutarkalta ja rajoittuneelta puuhastelulta. Vaikka olen koko ajan tiennyt että kaikella tekemisellä on hyvät syyt taustalla ja selvä suunta eteenpäin, on keskittyminen ottanut välillä koville; ei vain malttaisi odottaa sitä hetkeä että osaisi niin hyvin että voisi venytellä rajoja edes hiukan!

Nyt olen päässyt soveltamaan, joutunut heittämään hetkeksi nurkkaan tavat ja tottumukset, saanut katsoa kukkakaupan arkea uusin silmin ja joutunut myös haastamaan itseni. Täytyy sanoa että on ollut tähän mennessä kaikenkaikkiaan piristävä joskin myös uuvuttava kokemus. Östermalmin ihme ei ole lopulta mikään ihme lainkaan.... vaikka varmasti arvostuksensa ansainnut. Henki kaupalla on kuitenkin todella rento ja mukava, täällä tehdään töitä täydellä sydämellä tekemisen ilosta eikä kehujen vuoksi. Jos nämä ihmiset tietävätkin olevansa hyviä alallaan, on heillä tärkeämpkin tekemistä kuin paukutella henkseleitään kaiken päivää :) Harjoittelijakin saa tehtäviä monipuolisesti ja oppia saa haalia nimenomaaan kokemusten ja tekemisen kautta.

Arki Tukholamlaisessa "huippu"-kukkakaupassa on siis hyvin tavallista, asiakkaita tulee ja menee, tilauksia tulee ja menee, kasveja tulee ja menee ja siinä välissä niistä pidetään huolta... ehkäpä kaupan sijainnista ja asiakaskunnasta johtuen kasvivalikoimaan vain kuuluu jotain hiukan "spesiaalia" ja harjoittelijaparka saa ottaa hieman lisäpaineita siitä, että tekemänsä asetelmat menevät kuulemma jonkun silmäätekevän juhlapöytään ;)